tiistai 25. helmikuuta 2014

Paketti

Mau taas!

Tänään oli kevään ensimmäinen aurinkoinen päivä, niinpä me käytiin äitin kanssa oikein pitkällä puistoreissulla. Oli taas tutkittavaa. Kalliota, nurmikkoa, puita ja vielä vähän luntakin! Äitin kaveri oli mukana. Se otti musta kamalan paljon kuvia, oli olo kun isommallakin filmitähdellä. Toivottavasti saadaan pian niitä kuvia tännekin esiin!

Sitten ihan uuteen juttuun: äiti meni ja tilas kamalan ison paketin juttuja mulle Zooplussalta. Jännittävää, sillä eipä ole tämä kissa ennen pakettia postissa saanut, ei ainakaan niin suurta kuin tämä! Näin ison paketin sisälle olisi mahtunut ainakin kymmenen Kopernikusta. Paketti painoi niin paljon, että äiti huokaisi helpotuksesta, kun postitäti raahasi sen ihan kotiovelle asti.


Korkealla ollaan, eipä taida pakettia ihan näin päin auki saada.


Tuoksuupa erikoiselle, selvästi tunnistaa, että ulkomailta on paketti tullut! Olisko ehkä Saksasta?


Nyt on jättipaketti auki! Mitäs täällä on... Hmm, ainakin hulppean kokoinen hiekkapussi. Ihmekös kun painoikin niin paljon.


Ruokaakin, oikein mainoskissana tässä makoilen. Pitäiskö harkita mallin uraa? Tulihan tänään jo sitä kameran edessä poukkoilua harjoiteltua oikein urakalla.


Tässä se on se kaikista paras juttu. Tätä äiti hehkutti jo kun pakettia odoteltiin. Vihreä, kahiseva, ihan mun oma tunneli, jossa saa mönkiä niin paljon kun jaksaa! Ihanaa!


Taidankin heti kokeilla. Ihana oma maja. Täällä mä viihdyn! Vaanien vauhdilla toisesta päästä sisään ja toisesta ulos. Kyllä pikkukissan kelpaa.

Keväistä oloa rinnassa,

Kopernikus




torstai 13. helmikuuta 2014

Superpallo

Huh kiirettä! Äiti on ollut menossa suuntaan ja toiseen koko helmikuun. Nyt se on onneks kotona, ja tänään me pidettiin siivouspäivä. Onneksi autoin äitiä ostosten ja pyykkien kanssa, sillä siivouksen lomassa löytyi pitkään piilossa ollut aarre!


Mee sä vaan, mä otan nää täst pussista!


Luulen, että pyykit on jo valmiita. Mennään katsoon sitä aarretta!


 Tässä se on. Se pomppii, sinkoilee ja sen perässä on ihan mielettömän hauska juosta. Se on superpallo!


No otitko jo sen kuvan, saaks leikkii jo?


Nyt lähtee! En ehdi poseeraamaan, kun on näin hyvä lelu. Oli kyllä hauskat juoksentelut. Äiti heitti pallon pomppimaan, mä seurasin pää heiluen ja jahtasin palloa. Välillä se pysähtyi, ja silloin piti vähän vaania. Tarkkailla, josko se vaikka sinkoaa jonnekin, on se niin arvaamaton kapistus. Kun tuli todettua, ettei se enää liiku, nappasin pallon suuhun ja vein äidille. Ja äiti heitti uudestaan. Tälläsiä leikkejä voisin leikkiä vaikka kuinka kauan! 

Harmillisesti se pallo katosi taas. Varmaan samaan paikkaan kuin mistä se löytyikin. Joku madonreikä, mikälie. Ilmestyy varmaan uudestaan, määräämättömän ajan päästä. 

Mau Kalliosta, nähään taas pian uudestaan!