Tiluskierros

En oo vielä ihan varma mitä mieltä oon tuosta kylmästä valkoisesta, siis lumesta. Ikkunasta sitä on erityisen hauska katsella, mutta on se kyllä kylmää tassujen alla. Toisaalta taas, jäähän siitä hauskat jäljet pihaan talon muille asukeille ihmeteltäväksi.

Oli lunta tai ei, tilukset on tarkastettava. Nurkat tutkittava ja kokeiltava, josko vaikka tänään pääsisin roskakatokseen haistelemaan. Yleensä en nimittäin pääse. Äiti aina huutelee, että "ei pääse, naru loppu". Hmmph. Ihmeellinen naru kun loppuu aina samassa paikassa kesken.

Meidän piha on tällä tavalla hauskasti korkeammalla kuin katu. Aidan välistä on hyvä tarkkailla alla kulkevaa liikennettä. Ihmisiä, koiria, busseja ja ratikoita. Muita kissoja ei kyllä ole näkynyt vielä ollenkaan, mutta kissarakkaita mammoja senkin edestä. Äitikin ihmettelee, että helsinkiläiset heltyvät juttelemaan vieraille ihmisille kun mä oon mukana! Mä kyllä luulen niiden puhuvan enemmän mulle kun äidille...

Oon välillä ulkona törmännyt koiriin. Tänäänkin näin yhden. En turhaan viitsi mennä kovin lähelle, veikkaan nimittäin, että niitä rupeis pelottamaan mun läsnäolo. Enkä mä niin ilkikurinen halua olla, että raukkoja pelottelisin. Se tänpäiväinenkin tapaus näytti niin pelokkaalta, että sen isäntä oikein huuteli mulle, että kannattaa pysyä kaukana. Hyvä, että tietävät kuka on pihan valtias.

 Ylimääräistä koiraa lukuunottamatta pihassa kaikki oli paikoillaan, joten mä voin rauhallisin mielin mennä nukkumaan. 

Mau!